Koska lääkäri sanoo niin...

Ja elämä jatkuu alla kuuman auringon...

Keskiviikkona oli sitten ensimmäinen luento. Koulun alue on todella iso ja opasteet olivat meille vielä kovin epäselviä. Ei auttanut muuta kun kysellä aina joka kääntymisen jälkeen neuvoa, jolloin näytettiin kädellä vaan että tuonnepäin. Lopulta löysimme luokkamme, mutta olimme silti 2 tuntia ennen luennon alkua paikalla. Niinkun aina...

Ennen luennon alkua satuimme lopulta kohtamaan meidän "tuutorin", nimeltään Nappi, joka oli asunut vuoden Suomessa. Hän puhui vähän suomea ja lupasi opastaa meitä Bangkokissa. Mahtavaa!

Luento alkoi...Jäätävä hiljaisuus... Opettaja järkyttyi, kun luokassa oli ulkomaalaisia. Hän kuitenkin puhui kohtalaisen hyvää englantia ja kurssi paljastui vastaavaksi kuin meidän koneenosien suunnittelun pk. Sillon tajusimme, että tarvitsemme ensimmäistä kertaa ko. kurssin ulkopuolella Karhulan prujua. Opettajalla kuitenkin meni senverran pahasti plasmat sekaisin, että luento päätyi lyhyeen. Täälläkin opetusmateriaalina käytetään opettajien tekemiä prujuja ja meidän piti käydä hakemassa sellaiset lähimmästä "digipainosta".
Koulupäivämme osoittautui erittäin lyhyeksi ja lähdimme takas kämpille vaihtamaan rennompaa päälle. Niko kuitenkin ihastui housuihin ja käytti niitä myös seuraavina iltoina.


Seuraava päivä.

Palataan vähän ajassa takasin, nii paljon takaisin, että ollaan Suomessa. Ennen matkaa meidän tuli ottaa mitä erilaisempia rokotuksia, josta jo mainittiin aikaisemmin. Karlilla oli kuitenkin rahatilanne tiukka ja hän jätti Japanin aivokuume- rokotteen ottamatta, koska kyseinen rokote maksaa Suomessa 260€ kaikkineen. Hän kuuli, että Thaimaassa rokotteen saa huomattavasti edullisemmin, joten hän ajatteli kokeilla rokotteen ottamista Thaimaassa.

Takaisin Thaimaahan. Karli ajatteli hoitaa rokoteasiat pois päiväjärjestyksestä ja lähti seikkailemaan. Hän luki netistä, että Bangkokin  Hospitalissa oli hyvä palvelu ja osasivat hoitaa asian kunnolla. Hän otti doomraiderin ja käski tämän ratsasta kohti sairaalaa. Tämä osoittautui varsin hurjaksi matkaksi ja maksoi saman verran kuin taksi, mutta paljon nopeampi.

Sairaalassa asiointi oli todella helppoa. Siellä hänet ohjattiin kohti kansainvälistä palvelutiskiä. Ensin piti rekisteröidä itsenä sairaalaan järjestelmään ja täyttää kaavakkeet. Hän oli unohtanut passin kämpille, eikä hänellä ollut rokotuskorttia mukanaan. Hän kuitenkin sai asiat hoidettua opiskelijakortilla. Sen jälkeen mitattiin verenpaine, paino ja pituus. Tämän jälkeen päästiin lääkärin puheille, joka puhui sujuvaa lontoota. Hän puhui mitä eroa tällä rokotteella on verrattuna Suomen rokotteeseen. Kuulema Suomessa annetussa rokotteessa on kuollut virus, mikä antaa vähän pienemmän suojan. Tässä Karlin rokotteessa oli taas elävä virus, joka oli tehty kyvyttömäksi, mikä antoi "paremman" suojan. Lääkäri myös sanoi, että ei kellekään kuitenkaan ole tapahtunut mitään pahaa, joten se on turvallista ottaa.  Loppu aika he puhuivatkin Suomen huonosta säästä ja lääkäri sanoi hoitajan pistävän hänelle rokotteen. Rokotteen nimi oli CD jevax ja oli kaksi osainen. Toinen rokote otetaan vasta 6kk päästä. Tämän jälkeen kassalle. Nyt Karlia vähän pelotti minkälainen summa tulee. Kun lasketaan lääkäri-,hoitaja- ja rokotuskulut yhteen, nii loppu summaksi tuli alle 50€. Mikä säästö!!

Tästä huikeasta onnistumisesta pojat päättivätkin mennä syömään oikein kunnon ravintolaan ja tilata kunnon annokset. Jotka osoittautuivat paikallista ruokaa köyhemmiksi...

Ensimmäinen koulupäivä

Kolmikko valmiina koulunpenkille.

Tänään käytiin sitten koululla ilmottautumassa kursseille ja hankkimassa koulupuvut. Päivä alkoi siinä kymmenen hujakoilla taxin metsästyksellä. Taksi kurvasi koulun portille (yhdelle niistä) ja aloimme etsiskelemään International Studying Centeriä. Parin kilometrin kävelyn jälkeen päätimme kysyä neuvoa vastaan tulevalta paikalliselta tytöltä ja osoittautui ettei hän oikein osannut englantia. Noh.. Yliopistoalueen sisällä kulkevat mopokuljettajat neuvoivat tyttöä ja hän ystävällisesti saattoi meidät oikean henkilön luo, ihan sisälle asti. Ystävällisiä ihmisiä nämä paikalliset.

Lyhyen luennon jälkeen kävimme hankkimassa koulupuvut. Pukuun sisältyy siis mustat suorat housut, valkoinen kaulustapaita, solmio, mustat nahkakengät ja vyö. Pukujen hinnaksi tuli alle 20 euroa. Komeina ja tyylikkäinä miehinä jatkoimme sitten valokuvauksiin kulkukortteja varten. Tämän jälkeen siirryimme pöydän ääreen valitsemaan kursseja tulevaa syksyä varten. 

Valinnoiksi karsiutui kaikista ihanista kursseista:

- Thai conversation for everyday life

- Heat transfer

- Machine part design (paikallinen Koneenosien suunnittelu)

Tietenkin kirsikkana kakun päällä Karlin extrakurssi, Social dancing. Karlilla oli mahdollisuus vain osallistua vierailijana kurssille, mutta Karli halusi suorittaa kurssin ihan kunnolla ja tietenkin kurssiin sisältyy tanssikoe kurssin lopussa. Luvassa kuva- ja viedomateriaalia loppuvuodesta.

Hämärää jet lagia

Tänään oli sitten lähtöpäivä. Päivän alku meni hyvästellessä kavereita ja pakaten vielä viimeiset ressikamat mukaan. Itselläni meni päivä pakaten ja kakkua syöden.

Lentokentälle olimme saapuneet ajoissa, joten kerkesimme myös tutustua lentokentän elämään. Meille sattui tulemaan nälkä paikanpäällä, joten pistäydyimme lähimpään lentokenttäravintolaan. Saimme huomata lentokentän työntekijöitten olevan todella mukavia ja tekisi mieli tulla joskus vaan syömään sinne. Mukavuus kyllä myös maksoi...

Syötyämme otimme suunnan kohti meidän porttia. Saavuttua portille, huomasimme että olemme menossa Lontooseen. Ei kai? Meidän lennon portti oli vaihdettu kauempaan paikkaan ja saimme matkia olympiaista tuttua pikakävelyä. Juokseminen nyt olisi näyttänyt siltä, että meillä olisi ollut kiire. Portilla olimme kuitenkin hyvään aikaan, kun paljon ihmisiä tuli vielä meidän jälkeen.

Ennen matkan alkua kuulimme paljon huijaustarinoita ihmisiltä ja tv:stä myös varoitettiin erilaisista huijauksista. Siinä lentokoneeseen pääsyä odotellessa alkoikin yksi kaveri kysellä, että minne matka. Hän sitten alkoikin kertomaan, kuinka ensikertalaiset tuhlaavat paljon rahaa(varmaan totta kyllä) ja hänen tinkisi meille kyydit ja tietäisi hyvän hotellin meille. Hän halusi vain auttaa, koska pääsisi sitten samalla kyydillä ja hän säästäisi näin rahaa. Sanotaan että ulkonäkö voi pettää, mutta tässä tapauksessa myös luotimme ulkonäkö arvioon. Kaveri näytti siltä, että ei ollut syönyt vähän aikaan ja henkinen maanpinta ei ollut näkyvissä. Noh tartuimme sitten tähän tarjoukseen..Ei vaiskaan. Kieltäydyimme ystävällisesti ja kaveri löysikin sen jälkeen uusia tuttuja. Hän oli erittäin sosiaalinen kaveri.

Lentokoneessa päästiin kaikki istumaan vierekkäin ja lisäkin istuimien selkänojassa oli pienet näytöt josta sai katsoa elokuvia, pelata matopeliä, kuunnella musiikkia jne. Joten meillä ei ollut vaaraa, että matka kävisi pitkäksi. Nukkuminen olisi ollut mahdollista, mutta kaikki muu härvääminen oli paljon mukavampaa.

Kun pääsimme perille, tuntui siltä kun joku olisi juuri heittänyt löylyä. Soija iski kaikille päälle. Otettiin taksi alle ja painettiin kohti elefanttitaloa. Kielimuuri iski kyllä aluksi kaikkialle päälle, mutta selvisi että meille ei löydy kämppää. He kuitenkin neuvoivat viereiseen taloon. Sieltä saimmekin täyden paketin halvalla hinnalla. Niko ja Ville saivat yhteisee yhteisen huonen ja Karli sai vierestä oman (kun hän jää vuodeksi sinne). Kuukausivuokraksi tuli 7500 BAHT eli n. 200€ per nenä. Pienenä miinuksena oli tyynyjen/peittojen/lakanoiden jne. uupuminen, mutta urheina nuorina miehinä päätimme uhmata Bangkokin miljoonapäistä pupulaatiota ja lähteä kaupoille (Bangkokin Ikea) ostamaan välttämättämyydet selviytymisen kannalta. Rakastuimme ilmastointiin. Vähän iski porukalle jet lagi ja kaikilla oli ihan punaiset silmät. Loppu päivän vietettiin ihan vaan rentoutumassa.