maanantai 24. joulukuuta 2012

Kylmyyden kosketus

Viimeinen päivä koulussa, final examit selätetty joten 19.12. saimme sitten hienot sertifikaatit opiskeluistamme Kasetsartissa ja samalla muistelimme tapahtumia mitä kaikkea oli tapahtunut lukukauden aikana.

Minä ja Ville aloimme sitten valmistella lähtöä takaisin kylmään ja lumiseen Suomeen. Nopeat ja kerrankin edes jokseenkin perusteelliset siivoukset 4kk aikana. Tavaroiden pakkaaminen ja survominen rinkkoihin osoittautui pieneksi palapeliksi ja lopulta jouduttiin luopumaan osasta tavaroista, sillä tila loppui kesken.

Lähtö aamuna vuokraemäntä tarkisti huoneet ennen aamu 7, jonka jälkeen suuntasimmekin pirssillä kohti lentokenttää. Tavarat koneeseen ja odottelua lentokentän rauhallisessa ympäristössä. Lentokone saapui lähtöportin eteen ja huomasimme että se on Marimekkon kukkasilla koristeltu... Päästyämme lentokoneeseen hetken kuluttua tuli ensimmäistä kertaa kylmä moneen kuukauteen... Minua (Niko) alkoi pelottaa Suomeen palaaminen lähinnä keuhkojen jäätymisen tai muuten välittömän paleltumisen takia.

11 tuntia myöhemmin nousimme koneesta ulos.. -13 astetta tuntui erittäin kylmältä ja kuivalta verrattuna +35 asteeseen. Mutta kuitenkin oli ihan mukava palata takaisin Suomeen.

Omasta mielestäni eräs hienoimpia lukukausia jos ei jopa hienoin. Paljon uusia kavereita lähinnä Saksasta ja muutamia Thaimaasta joita tulen varmasti tapaamaan tulevaisuudessa jossain päin maailmaa.

Kiitos ja kuittaus

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Loppu lähenee

Täällä taas!

Aika alkaa loppua täällä lämmön ja auringon paratiisissa. Melkein 3kk takana ja 1,5kk edessä. 3 viikkoa sitten oli ensimmäiset tentit (Mid term exams) sitten viime kevään tenttiviikon (2012 kevät) ja tunnelmat olivat hieman sekavat. Tentteihin saimme viedä oppikirjat ja toiseen tenttiin saimme viedä jopa kaikki muistiinpanot, sun muut hässäkät. Paikallisiin verrattuna koko kolmikko ei juurikaan viitsinyt laittaa tikkua ristiin, sillä tenttiin sain viedä kaikkea mahdollista krääsää, joten emme nähneet tarvetta... Lopputulokset olivat myöskin sekavat. Suoriuduimme keskiarvoja paremmin ja pisteitä ropisi ihan mukavasti, mutta siinäpä se. Kuukauden päästä olisi uusi tenttiviikko (Final Exams) joten sitä odotellessa.

Arki ja koulussa oleskelu on suhteellisen samanlaista kuin suomessakin, muutamia poikkeuksia tietysti on, sillä Bangkokhan on miljoonakaupunki, yliopistolla palloilee noin 50000 opiskelijaa ja kampusalue on järisyttävän iso. Kauppoja löytyy joka lähtöön, pikkuisia lähikauppoja kuin myöskin sitten 8 kerroksisia jättikauppakeskuksia joihin on helppo eksyä. Mutta liikkuminen Bangkokissa on helppoa, bussit, taksit, metrot ja "paikallisjunat" eli skytrainit. Halpoja kaikin puolin sekä helppoja käyttää. 3kk asumisen jälkeen liikkumiseen, kaupungin keskusalueella, on tottunut aika vaivattomasti. Suurimmat kauppakeskukset on sijoitettu joko metron tai skytrainin varrelle, tai sitten välittömään läheisyyteen. Paikallisen kielen kanssa on ongelmia, mutta ei sekään mahdotonta ole oppia. Jos löytyy sävelkorvaa on kielen kanssa huomattavasti vahvemmilla hangilla kuin ilman.

3kk aikana olemme kierrelleet ympäri Thaimaata: Koh Samet, Koh Tao, Koh Chang, Pattaya, Krabi (Ao Nang) ja Koh Phi Phi. Thaimaan kiertely on ollut kyllä mukavaa puuhaa vaikkakin busseissa ja lautoissa on tullutkin vietettyä USEITA tunteja, mutta kyllä se kaikki on ollut sen arvoista. Toisaalta Ville kiintyi sukellukseen sen verta paljon, joten hänen matkansa on kohdistunut lähinnä Koh Taolle. Mitä uusiin ihmisiin tulee niin syvimmät kontaktit on luotu KU:n muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa. Koko vaihtariporukassa on lähinnä suomalaisia ja saksalaisia tekniikan ja talouden opiskelijoita, mutta tämä ei ole menoa haitannut.

Kaikin puolin erittäin antoisat 3kk täällä Thaimaassa, mutta onneksi aikaa on vielä jäljellä :)

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Doomraider

Olimme eilen weekend marketissa ja kun saimme tarpeeksemme paikasta, piti päästä kotiin. Tietenkin sillon oli pahin ruuhka-aika, joten bussit ja taksit eivät pahemmin liikkuneet. Ei myöskään huvittanut kävellä. Pitäiskö käyttää viimeistä vaihtoehtoa? All in! Doomraiderin kyytiin vaan. Ensin pitä päästä hinnasta sopuun. Ekat pyysivät 100bahtia... Lopulta löyty doomraider joka vei 50bahtilla. Kyyti oli hurja ja pelottava, puhumattakaan siitä että toisella kädellä kuvaan. Kyydin jälkeen tunsi itsensä taas eläväksi.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Haluan vain paikasta A paikkaan B...




 
Olipa suunta minne tahansa, mistä tahansa tai paikka kuinka tunnettu, on aina pieni vaara, että joudut aivan jonnekin muualle. Kuljetus mahdollisuuksia on paljon: taksi, bussi, metro, skytrain, mopotaksi ( a.k.a. Doomraider), tuktuk, minibussi ja lentokone. Yksi vaihtoehto on myös kävellä, mutta paikalliset eivät paljon sitä harrasta, ei edes ruuhka-aikana. Käydään ensin läpi Bangkokissa kulkeminen eli lähimatkat.

Metro (MRT) 
Metrolippu
Automaattijunat ovat käteviä tapoja liikkua. Eikä väärään junaan astuminen ole kovin suurena vaarana, kun linjoja on vain yks. Pitää vain tietää päätepysäkki jotta osaa valita oikean suunnan ja sitten vain seuraa kylttejä. Metroon mentäessä, ei kannata (eikä saa) ottaa paljon laukkuja mukaan. Heti päästyäsi maanalle, sinua odottaa turvatarkastus. Joudut menemään metallipaljastimen läpi ja jos se piippaa, nii laukku auki ja vilauta sisältöä. Vartijat ovat yleensä kylläkin työhönsä kyllästyneitä, joten nopea vilkaisu riittää.  Pummilla kulkeminen ei onnistu ilman pomppimista, joten lippuautomaatit löytyy yleensä juuri ennen porttia. Automaatit ovat aika selkeitä ja niihin käy lähes kaikki baht kolikot ja setelit. Automaattiin voi myös valita englannin kielen, jos ei thai rimpsuista saa selvää. Tämän jälkeen kun olet syöttänyt kaikki 1
baht kolikot koneeseen, saat vastapalveluksi yhden muovisen kolikon, joka toimii nyt sinun lippuna. Muistoksi et tätä saa (ellet halua jäädä asumaan metroasemalle), joten joudut omalla pysäkillä luopumaan siitä. Hankalin osa koko jutussa on uloskäynnit. Niitä on yleensä 3-4 kpl ja ovat aika kaukana toisistaan. Välillä saattaa tulla tutulle asemalle, mutta poistua väärästä uloskäynnistä ja sitten ihmetellään missäs sitä nyt ollaan.

Skytrain(BTS)
Sanoin sen olevan maapinnan yläpuolella
Tämä on vähän sama systeemi kun metro, mutta se kulkee maapinnan yläpuolella (ei uskois). Helppo ja linjoja on kaks. Tähän päätettiin ostaa opiskelijoitten pakettikortti. Tämä maksoi sen 300 bahtia, sisältäen 15 matkaa kuukauden ajan.  Jos ei halua tätä "jäniskorttia", löytyy myös tavalliseen tapaan automaatit. Tällä kertaa automaatti ei hyväksy kaikkia rahoja ja antaa paperisen lipun. Mikä pahinta, automaatissa on fyysiset napit, eikä kosketusnäyttöä kuten metron automaateissa. Tässä kohtaa jonnet menevät hämilleen, alkavat itkemään ja lähtevät kotiin. Maailma on karu...
Metrossa ja skyreinissä on myös huonoja puolia. Niitä voisi mennä tiheämmin, kun kuitenkin on kyse suurkaupungista, eikä Helsingistä. Joskus on joutunut venaa jopa 10min (no hui kauheeta, miten sä selviät). Toinen juttu, mikä ärsyttää on se, että MRT ja BTS ovat kaksi eri yhtiötä. Olisi paljon näppärämpää jos yhellä kortilla voisi kulkea molemmissa kiitäjissä. Mutta ei.

BTS ja MRT verkosto
Bussi

Jos haluaa säästää kunnolla, on halvin kulkuväline bussi. Bussilipun hinta vaihtelee 0-15 bathtiin. Jotkut bussit ovat ilmaisia, joissakin on puulattia ja kalleimmissa on ilmastointi. Bussiyhtiöitä on myös kymmeniä ja nii on myös erivärisiä busseja. Bussia käyttäessä, kannatta etukäteen selvittää minkä numeroisella bussilla pitää kulkea ja missä jäädä pois. Itse Bussiin pääseminen onkin oma haaste. Ruuhka-aikana bussi saattaa ottaa ihmisiä kyytiin mistä sattuu, joten tulee olla valppaana. Bussista pois jääminen pitää hoitua nopeasti. Välillä tuntuu kun olisi jossain elokuvassa ja hyppäisi liikkuvasta bussista pois. Sen jälkeen pyörit asvaltilla ja otat aseen esille ja alat ampumaan vihollisia....Okei, ehkä vähän liioittelin. Bussit ovat ruuhka-aikana nopeampia kuin taksit (ainakin siltä tuntuu), koska heillä taitaa olla oma kaista ja kuskit ovat mielipuolia. Busseista lähtee yleensä myös erittäin miehekkäät äänet ja savupilvet, mikä saattaa herättää pelkoa muihin autoilijoihin.

Taksi
Hankalin ja samalla mukavin. Takseja löytyy kaikkia sateenkaaren värisinä, eikä niistä yleensä ole pulaa. Yhessä oppaassa kuitenkin luki, että älä ota seisovaa taksia, vaan ota aina liikkuva taksi, pääset halvemmalla.
Seisovat taksit eivät yleensä laita mittaria päälle ja tarjoavat jonkun könttisumman, joka on yleensä tuplat siitä summasta mitä menisi mittarilla. Joten kannattaa aina pyytää taksikuskia laittamaan mittari päälle, ellei hän ite laita. Aloitus summa on 35bathia. Joskus tulee halvemmaksi mennä taksilla suoraan määränpäähän, kun ottaa aluksi taksi  metro/skytrein asemalle ja sit asemalta taksi kohteeseen. Suurin ongelma taksien kanssa on kommunikointi. Vaikka sinulla olisi määränpään englannin- ja thaikielinen osoite, kuva paikasta ja osaat ääntää paikan nimen thaiks (omasta mielestä), saatat silti päätyä jonnekin muualle. Noin 90% kuskeista ei osaa englantia. Jotkut kuskit taas eivät osaa lukea, joten osoitteestakaan ei ole hyötyä. Parhaaksi havaittu keino päästä perille on näyttää jostain tunnetusta kohteesta kuva mikä on sinun määränpään lähellä. Tämä on kuitenkin kaikkein turistisin tapa, joten jotkut eivät suostu kuljettaa...  Paras vaihtoehto on saada joku paikallinen tilamaan sinulle taksi. Toimii aina! Taksilla voi myös päästä ilmaiseksi, mutta vain silloin jos olet menossa johonkin toiseen baariin/klubille jatkoille, jolloin baari/klubi maksaa kyydit.

TukTuk
Kyllä pärisee
Voi näitä mopoautoja muistuttavia pelejä. Sinun ei tarvitse etsiä heitä, vaan he löytävät sinut. Nämä päristimet ovat yleensä siellä missä turistikin. Maksu hoituu samalla tavalla kuin seisovassa taksissa: könttisumma. Näistä summista pitää tinkiä. Ei ehkä yhtään halvempi kuin taksi, mutta nopeampi. Nämä kuskit eivät pahemmin liikennesäännöistä piittaa ja ohittelevat aika törkeästi toisia, mutta oletpahan nopeammin perillä. Näitten kuskien avulla pääset myös vähän erikoisempiin paikkoihin (pum pum ja pink ponk..) Näillä kuskeilla voi myös kulkea kilometrejä maksamalla vain 10-30bathia. Ehtona vaan on, että käydään joko jossain räätälillä (teidän ei tarvitse ostaa, kunhan katsotte vaan 5min) tai kuksin suosittelemassa muussa menomestassa. Nämä mestat sitten maksavat kuskille, siitä että toivat lisää asiakkaita. Nämä paikat ovat yleensä turisteja täynnä ja hinnat korkealla.

Skootteritaksi (Doomraider)
Doomraider
 Tätä kyytiä olen vain minä (Karli) kokeillut ja hurjaa on. Ehdottomasti nopein vaihtoehto. Kommunikointi taso on samaa kuin takseissa ja hintakin jotakin samaa luokkaa. Hinta tulee sopia ennen matkaa ja yleensä sanovat heti alkuunsa lopullisen summan, joten vaikea tinkiä. Kyyti on hurjaa ja autojen välistä ei aina luule mahtuvansa. Kuski kylläkin on eri mielitä. Kyydissä ei kannata olla mitään ylimääräisiä tavaroita, jolloin on hankalampi pitää skootterista kiinni. Paikalliset naiset kuitenkin istuvat skootterien kyydissä sivuttain ja kaikessa rauhassa. Enää teekuppi puuttuisi kädestä... Nämä taksit tunnistaa yleensä oransseista, koulussa vihreistä, liiveistä. Kuultiin myös yks tornari, että mitä illemmalla mennään sitä vaarallisemmaksi kyyti käy. Kuskeilla nimittäin alkaa viinahammasta kolottaa ja ajavat sitten päissään. Itse en ole ollut vielä humalaisen kyydissä, mutta olen kuitenkin nähnyt kuskien vetävän brenkkua kadunkulmalla. En siis suosittele näitten käyttöä illemmalla.

Minibussi (ja tunnet olevasi elossa)
Nämä kuskit ovat varmaan siirtyneet skootteritaksista minibussiin, mutta ajotyyli pysyy samana. Kaistoja pujotellaan, välillä tehdään oma kaista pientareelle ja liikennevalot on nössöjä varten. Kuskilla taitaa olla aika kuuma, kun sisällä lämpötila pakussa lähentelee pakkasta. Talvitakki ja karvalakki mukaan näihin kyyteihin, jos on vähän pitempi matka. Hinta on vähän kalliimpi kun oikealla bussilla, mutta olen 1h-30min aikaisemmin perillä. Myös huhuja liikkuu, että joskus nämä minibussit ängetään liian täyteen jolloin joutuu seisomaan koko matkan. Itse emme ole kuitenkaan vielä joutuneet seisomaan.

Lautat
Laiva tai lautta liikenne on Thaimaassa hyvin monipuolista. Suosituille saarille vie moni eri yhtiö, kun taas pienemmille vie yksi. Lauttoja toisaalta menee usein monta tunnin sisään ja hinnat vaihtelevat hyvin rajusti. Yksi kasvava ja erittäin suosittu lautta yhtiö on Lompeayah High Speed Catamarans, joka on varteen otettava vaihto ehto jos mielii eteläisen Thaimaan saarille (koh Samui, koh Pangan, koh Tao ja koh Nagyan).
Oli kyseessä mikä yhtiö tahansa niin Thaimaasta voi ostaa helposti ''joint ticketin'' kohtuu hintaan eli bussi/juna/lentokone ja lautta yhdistelän, jolloin välttyy ylimääräiseltä säätämiseltä ja säätää aikaa.

Lentokone
Lentäminen on Aasiassa ja Thaimaassa hyvin edullista verrattuna Euroopan mittapuulle, kuitenkin Thaimaassa lentävien kannattaa varautua varaamaan liput vähintään 3päivää aikasemmin, koska lentokoneet ovat hyvin suosittuja myös paikallisten keskuudessa. Thaimaan sisäiset lennot lähtevät kätevästi vanhalta lento kentältä Don Muang (DMK).lta  jonne pääsee helposti taksilla. Lentolippujen hinnat vaihtelevat 30 eurosta aina 100 euroon suunta, riippuen lentokoneen tyypistä, reitin pituudesta ja sesongin laadusta (high -, mid - vai low season).
 Lentoyhtiöitä on Thaimaassa enemmän kuin pystyy ymmärtämään, sillä Bangkok on Aasian lennoilla yleisin välipysähdys etappi. Kuitenkin Thaimaan sisäisiin lentoihin on noteerauksen arvoisia halpalentoyhtiöitä Nokair, Airasia, One-Two-Go ja Solarair. Viimeisin muunmuassa lentää kätevästi BKK-Chumpon väliä vain noin 40e hinnalla josta on helppo matkustaa etelän saariryhmille yhdistelmä lipuilla.


Lentäminen on hyvä ratkaisu jos haluaa säästää aikaa reissuilla. Kymmenen tunnin bussimatkan voi lentokoneella taittaa mukavasti puolessatoista tunnissa ja samalla näkee hienoja maisemia matalista lentokorkeuksista johtuen.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Koh Taon paratiisisaari

Kävimme Koh Tao paratiisi saarella, joka on kuuluisa lukuisista sukelluskeskuksista sekä aivan uskomattoman rentoutuneesta ilmapiiristä. Saarelle pääsy on vielä nykypäivänä hieman kiven alla, vaikka sinne liikennöikin moni yritys näistä esimerkkinä Lompreyah, jonka kautta saa helposti hommattua Khao San roadilta joint ticketin (8h bussissa ja sen jälkeen lauttamatka) toinen hyvä vaihtoehto on Solarair ja Lompreyah yhdistelmä (jota itse meinaan käyttää viikonpäästä, koska paalaan saarelle edistämään sukellustani) jonka matka-aika on vain 2 tuntia lentämällä Chumponniin ja sieltä lautalla Koh Taolle. Kuitenkin oli tapa mikä tahansa, niin fasiliteetit ovat kohdillaan kaikkialla ja matka etenee.

 Saarelle päästyämme oli minun suunnitelma etsiä suomalainen sukelluskoulu Koh Tao divers (Voin suositella kaikkille. Erittäin mielyttäviä ihmisiä, mahtava miljöö sekä sokerina pohjalla erittäin osaava henkilökunta. www.kohtaodivers.com) jossa tarkoituksena oli suorittaa SSI open water diver lisenssin ja näin ollen otin myös oman bungalowin läheltä sukellus koulua In touch resortista. Heti Sairee Beachin pohjoispäässä! Joten kiteytyksenä sukelluskurssi maksoi 9800bht ja majoitus 400bht yö.

 Kurssi koostui kolmesta ja puolesta päivästä, jonka sisältö vaihtuu oppilaiden/oppilaan (itse olin yksin) tasosta ja kehityksestä. Ensimmäinen päivä alkaa kello 18.00 teorialla ja paperitöillä. Toinen päivä alkoi kello 10 teorialla, jonka jälkeen iltapäivällä puettiin romut niskaan ja painuttiin kouluttajan kanssa suoraan mereen. Täällä teimme erinäköisiä harjotteita (maskin poistoa, hätänousua, varusteiden pukemista veden päällä ja alla, nosteen hallintaa sekä regulaattorin hakuja) lopuksi suoritettiin noin tunnin mittainen sukellus matalassa vedessä. Kolmas päivä alkoi niinikään teorialla, joka oli hyvin lyhyt ja ytimekäs. Tämän jälkeen siirryimme suoraan matalaan veteen jatkamaan harjotteita (pullon sulkeminen vedessä, suunnistusta, hätänousuja, stressi ja paniikki tiloja ym.) ja suorittamaan jälleen tunnin mittaista sukellusta. Iltapäivällä lähdimmekin sitten laivalla kauemmaksi syvempään veteen jossa suoritimme noin tunnin mittaisen sukelluksen noin 15m syvyydessä. Neljäntenä ja kurssin viimeisenä päivänä suoritin teoriakokeen (suunniteltu USA.n tyylillä eli rasti ruutuun), jonka jäkeen olikin kahden sukelluksen aika. Ensimmäinen sukellus Hing Wong pinaclessa ja toinen Mango Bayssä. Näiden sukelluksien jälkeen homma oli paketissa

 En ole kertonut mitä veden alla näkyi, mutta näin muunmuassa trigger fishejä, fightning fishejä, giant turtlen, whale sharkin, nemoja ja paaaaljon muuta. En voi sanoilla kuvailla veden alaisen maailan mahtavuutta ja uniikkia (Jokaisen täytyy kokea se itse!!!), mutta sen voin sanoa että sukelluskipinä syttyi minuun täysin ja taisin saada itselleni uuden harrastuksen tämän reissun myötä. Tämän takia menen itse viikonpäästä takasin tähän mahtavaan paikkaan suorittamaan jatkotutkintoa ja opettamaan itseäni lisää sukelluksen mielenkiintoisessa maailmassa.

 Saarella voi tosin tehdä muutakin kuin sukeltaa. Sieltä löytyy mahtavia view pointteja josta näkee siiamin lahden ja läheisen saaret (koh nagyan, koh pangan ja koh samui). Voit myös vuokrata skootterin ja ajella ympäri saarta käyden katsomassa thai boxingia tai käydä vaikka kuuluisissa yöelämän esityksissä. Tai voit vain laittaa riippumaton palmujen väliin ja olla yksinkertaisesti tekemättä mitään.

 Ruokahuolto toimii erittäin hyvin, marssiminen lähimpään ravitsemus liikkeesseen jossa ystävälliset erittäin hyvää englantia puhuvat thai tarjoilijat ottavat ystävällisesti vataan ja tarjolla on bangkokin jälkeen maittavaa länsimaalaista ruokaa tai vaihtoehtoisesti thai ruokaa.

Kokonaisudessaan Koh Tao lunasti kaikki odotukset ja enemmänkin. Itse olen saarelle halunnut jo vuosia joten odotukset olivat ylhäällä. Suosittelen tätä paikkaa kaikille Thaimaan matkustajille ketkä arvostavat vähänkin rauhaa ja kiirettömyyttä.

Paluumatka Bangkokkiin olikin hellppo hoitaa vanhoista tottumuksista lautta-bussi-tuk tuk-skytrain-taksi-kämppä :)

Kiitos ja kumarrus

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Koulussa ja muualla

2 viikon oleskelun jälkeen Kasetsartin eräs kansainvälinen järjestö IUP (International Undergraduate Program) päätti järjestää meille vaihtareille "tuutorit" eli paikallisesti 'kaverit' (Buddies). Heidän tarkoituksenaan on opettaa ja auttaa meitä paikallisen kulttuurin kanssa, sekä tiukan paikan tullen he voivat tulkata, joko puhelimen välityksellä tai sitten ihan paikan päällä, tätä Thaimaan ihanaa kieltä. Täällä tuutoroinnista ei saa opintopisteitä eikä rahallista korvausta, mutta vapaaehtoisiksi ryhtyneet saavat jonkinlaisen merkinnän englannin kielen harjoittelusta omaan tutkintotodistukseensa.

Tänään alkoi huomata ensioireita suomalaisen/eurooppalaisen ruoan kaipuusta. Paikallinen ruoka koostuu tavalla tai toisella nuudeleista tai riisistä ja lisänä yleensä nautaa, kanaa tai possua eritavalla maustettuina ja valmistettuina. Ruoka on maukasta ja halpaa, mutta välillä erittäin voimakkaasti maustettua. Katuravintoloiden annosten hinnat vaihtelevat vähän euron molemmin puolin, mutta jos haluaa mennä ihan paikalliseen ravintolaan niin 3 ihmistä selviää parhaimmillaan alle 10 eurolla. Jos haluaa jotain muuta kuin paikallista ruokaa tai paikallisia tuotteita, niin hinta nousee huomattavasti korkeammaksi.

Päätimme lähteä reissuun pitkän viikonlopun johdosta Koh Samedin saarelle. Luentomme loppuvat keskiviikkoisin, joten päätimme lähteä matkaan torstaiaamuna. Otimme taksin lähimmälle Skytrain asemalle, joka sijaitsee n. 2-3km päässä asunnoltamme. Taksilla matkustaminen on suhteellisen halpaa, sillä aloitusmaksu on n. 1€ ja 3km matka maksaa n. 1,5-2€, mutta takaisin matkaan. Lähin skytrain asemamme on Mo Chit josta matkasimme lähes koko matkan Ekkemain asemalle. Ekkemaissa sijaitsee eräs Bangkokin bussiasemista, joista ko. aseman liikennöinti oli halvin ja fiksuin vaihtoehto meille. Bussiasemalta ostimme liput vaivattomasti Ban Phenin bussiin ja määränpäästä lähtevään lauttaan. Bussi- ja lauttamatkat edestakaisin maksoivat yhteensä 400 bahtia per henkilö eli n. 10 euroa. Saarella olimme 4 tuntia myöhemmin ja aloitimme asumusten etsinnän. Pienen kävelylenkin jälkeen löysimme oivalliset bungalowit tarpeisiimme ja hinta oli 800 bahtia yöltä. Bungalowissa oli kylläkin vain yksi leveä sänky, mutta Ville oli päättänyt jo ennen matkaa nukkua ulkona riippumatossaan, joten mahduimme Karlin kanssa suhteellisen hyvin samaan sänkyyn. Ravintoloita on todella paljon, mutta hinnat ja menut ovat yleensä samat joka paikassa...

Niko, Karli ja Ville

maanantai 27. elokuuta 2012

Koska lääkäri sanoo niin...

Ja elämä jatkuu alla kuuman auringon...

Keskiviikkona oli sitten ensimmäinen luento. Koulun alue on todella iso ja opasteet olivat meille vielä kovin epäselviä. Ei auttanut muuta kun kysellä aina joka kääntymisen jälkeen neuvoa, jolloin näytettiin kädellä vaan että tuonnepäin. Lopulta löysimme luokkamme, mutta olimme silti 2 tuntia ennen luennon alkua paikalla. Niinkun aina...

Ennen luennon alkua satuimme lopulta kohtamaan meidän "tuutorin", nimeltään Nappi, joka oli asunut vuoden Suomessa. Hän puhui vähän suomea ja lupasi opastaa meitä Bangkokissa. Mahtavaa!

Luento alkoi...Jäätävä hiljaisuus... Opettaja järkyttyi, kun luokassa oli ulkomaalaisia. Hän kuitenkin puhui kohtalaisen hyvää englantia ja kurssi paljastui vastaavaksi kuin meidän koneenosien suunnittelun pk. Sillon tajusimme, että tarvitsemme ensimmäistä kertaa ko. kurssin ulkopuolella Karhulan prujua. Opettajalla kuitenkin meni senverran pahasti plasmat sekaisin, että luento päätyi lyhyeen. Täälläkin opetusmateriaalina käytetään opettajien tekemiä prujuja ja meidän piti käydä hakemassa sellaiset lähimmästä "digipainosta".
Koulupäivämme osoittautui erittäin lyhyeksi ja lähdimme takas kämpille vaihtamaan rennompaa päälle. Niko kuitenkin ihastui housuihin ja käytti niitä myös seuraavina iltoina.


Seuraava päivä.

Palataan vähän ajassa takasin, nii paljon takaisin, että ollaan Suomessa. Ennen matkaa meidän tuli ottaa mitä erilaisempia rokotuksia, josta jo mainittiin aikaisemmin. Karlilla oli kuitenkin rahatilanne tiukka ja hän jätti Japanin aivokuume- rokotteen ottamatta, koska kyseinen rokote maksaa Suomessa 260€ kaikkineen. Hän kuuli, että Thaimaassa rokotteen saa huomattavasti edullisemmin, joten hän ajatteli kokeilla rokotteen ottamista Thaimaassa.

Takaisin Thaimaahan. Karli ajatteli hoitaa rokoteasiat pois päiväjärjestyksestä ja lähti seikkailemaan. Hän luki netistä, että Bangkokin  Hospitalissa oli hyvä palvelu ja osasivat hoitaa asian kunnolla. Hän otti doomraiderin ja käski tämän ratsasta kohti sairaalaa. Tämä osoittautui varsin hurjaksi matkaksi ja maksoi saman verran kuin taksi, mutta paljon nopeampi.

Sairaalassa asiointi oli todella helppoa. Siellä hänet ohjattiin kohti kansainvälistä palvelutiskiä. Ensin piti rekisteröidä itsenä sairaalaan järjestelmään ja täyttää kaavakkeet. Hän oli unohtanut passin kämpille, eikä hänellä ollut rokotuskorttia mukanaan. Hän kuitenkin sai asiat hoidettua opiskelijakortilla. Sen jälkeen mitattiin verenpaine, paino ja pituus. Tämän jälkeen päästiin lääkärin puheille, joka puhui sujuvaa lontoota. Hän puhui mitä eroa tällä rokotteella on verrattuna Suomen rokotteeseen. Kuulema Suomessa annetussa rokotteessa on kuollut virus, mikä antaa vähän pienemmän suojan. Tässä Karlin rokotteessa oli taas elävä virus, joka oli tehty kyvyttömäksi, mikä antoi "paremman" suojan. Lääkäri myös sanoi, että ei kellekään kuitenkaan ole tapahtunut mitään pahaa, joten se on turvallista ottaa.  Loppu aika he puhuivatkin Suomen huonosta säästä ja lääkäri sanoi hoitajan pistävän hänelle rokotteen. Rokotteen nimi oli CD jevax ja oli kaksi osainen. Toinen rokote otetaan vasta 6kk päästä. Tämän jälkeen kassalle. Nyt Karlia vähän pelotti minkälainen summa tulee. Kun lasketaan lääkäri-,hoitaja- ja rokotuskulut yhteen, nii loppu summaksi tuli alle 50€. Mikä säästö!!

Tästä huikeasta onnistumisesta pojat päättivätkin mennä syömään oikein kunnon ravintolaan ja tilata kunnon annokset. Jotka osoittautuivat paikallista ruokaa köyhemmiksi...

maanantai 20. elokuuta 2012

Ensimmäinen koulupäivä


Kolmikko valmiina koulunpenkille.

Tänään käytiin sitten koululla ilmottautumassa kursseille ja hankkimassa koulupuvut. Päivä alkoi siinä kymmenen hujakoilla taxin metsästyksellä. Taksi kurvasi koulun portille (yhdelle niistä) ja aloimme etsiskelemään International Studying Centeriä. Parin kilometrin kävelyn jälkeen päätimme kysyä neuvoa vastaan tulevalta paikalliselta tytöltä ja osoittautui ettei hän oikein osannut englantia. Noh.. Yliopistoalueen sisällä kulkevat mopokuljettajat neuvoivat tyttöä ja hän ystävällisesti saattoi meidät oikean henkilön luo, ihan sisälle asti. Ystävällisiä ihmisiä nämä paikalliset.

Lyhyen luennon jälkeen kävimme hankkimassa koulupuvut. Pukuun sisältyy siis mustat suorat housut, valkoinen kaulustapaita, solmio, mustat nahkakengät ja vyö. Pukujen hinnaksi tuli alle 20 euroa. Komeina ja tyylikkäinä miehinä jatkoimme sitten valokuvauksiin kulkukortteja varten. Tämän jälkeen siirryimme pöydän ääreen valitsemaan kursseja tulevaa syksyä varten. 
Valinnoiksi karsiutui kaikista ihanista kursseista:
- Thai conversation for everyday life
- Heat transfer
- Machine part design (paikallinen Koneenosien suunnittelu)

Tietenkin kirsikkana kakun päällä Karlin extrakurssi, Social dancing. Karlilla oli mahdollisuus vain osallistua vierailijana kurssille, mutta Karli halusi suorittaa kurssin ihan kunnolla ja tietenkin kurssiin sisältyy tanssikoe kurssin lopussa. Luvassa kuva- ja viedomateriaalia loppuvuodesta.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Hämärää jet lagia




Tänään oli sitten lähtöpäivä. Päivän alku meni hyvästellessä kavereita ja pakaten vielä viimeiset ressikamat mukaan. Itselläni meni päivä pakaten ja kakkua syöden.

Lentokentälle olimme saapuneet ajoissa, joten kerkesimme myös tutustua lentokentän elämään. Meille sattui tulemaan nälkä paikanpäällä, joten pistäydyimme lähimpään lentokenttäravintolaan. Saimme huomata lentokentän työntekijöitten olevan todella mukavia ja tekisi mieli tulla joskus vaan syömään sinne. Mukavuus kyllä myös maksoi...

Syötyämme otimme suunnan kohti meidän porttia. Saavuttua portille, huomasimme että olemme menossa Lontooseen. Ei kai? Meidän lennon portti oli vaihdettu kauempaan paikkaan ja saimme matkia olympiaista tuttua pikakävelyä. Juokseminen nyt olisi näyttänyt siltä, että meillä olisi ollut kiire. Portilla olimme kuitenkin hyvään aikaan, kun paljon ihmisiä tuli vielä meidän jälkeen.

Ennen matkan alkua kuulimme paljon huijaustarinoita ihmisiltä ja tv:stä myös varoitettiin erilaisista huijauksista. Siinä lentokoneeseen pääsyä odotellessa alkoikin yksi kaveri kysellä, että minne matka. Hän sitten alkoikin kertomaan, kuinka ensikertalaiset tuhlaavat paljon rahaa(varmaan totta kyllä) ja hänen tinkisi meille kyydit ja tietäisi hyvän hotellin meille. Hän halusi vain auttaa, koska pääsisi sitten samalla kyydillä ja hän säästäisi näin rahaa. Sanotaan että ulkonäkö voi pettää, mutta tässä tapauksessa myös luotimme ulkonäkö arvioon. Kaveri näytti siltä, että ei ollut syönyt vähän aikaan ja henkinen maanpinta ei ollut näkyvissä. Noh tartuimme sitten tähän tarjoukseen..Ei vaiskaan. Kieltäydyimme ystävällisesti ja kaveri löysikin sen jälkeen uusia tuttuja. Hän oli erittäin sosiaalinen kaveri.

Lentokoneessa päästiin kaikki istumaan vierekkäin ja lisäkin istuimien selkänojassa oli pienet näytöt josta sai katsoa elokuvia, pelata matopeliä, kuunnella musiikkia jne. Joten meillä ei ollut vaaraa, että matka kävisi pitkäksi. Nukkuminen olisi ollut mahdollista, mutta kaikki muu härvääminen oli paljon mukavampaa.

Kun pääsimme perille, tuntui siltä kun joku olisi juuri heittänyt löylyä. Soija iski kaikille päälle. Otettiin taksi alle ja painettiin kohti elefanttitaloa. Kielimuuri iski kyllä aluksi kaikkialle päälle, mutta selvisi että meille ei löydy kämppää. He kuitenkin neuvoivat viereiseen taloon. Sieltä saimmekin täyden paketin halvalla hinnalla. Niko ja Ville saivat yhteisee yhteisen huonen ja Karli sai vierestä oman (kun hän jää vuodeksi sinne). Kuukausivuokraksi tuli 7500 BAHT eli n. 200€ per nenä. Pienenä miinuksena oli tyynyjen/peittojen/lakanoiden jne. uupuminen, mutta urheina nuorina miehinä päätimme uhmata Bangkokin miljoonapäistä pupulaatiota ja lähteä kaupoille (Bangkokin Ikea) ostamaan välttämättämyydet selviytymisen kannalta. Rakastuimme ilmastointiin. Vähän iski porukalle jet lagi ja kaikilla oli ihan punaiset silmät. Loppu päivän vietettiin ihan vaan rentoutumassa.





maanantai 30. heinäkuuta 2012

Päätös, valmistelu, Kasetsart ja hyvästit

Tosiaan aloitan tämän blogin pitämisen huonolla suomenkielellä, koska se ei tule parantumaan ajansaatossa kenenkään meidän kolmen osalta :)

Eli pääsiäisen jälkeen teimme päätöksen Karlin ja Nikon kanssa, että haemme Thaimaaseen bangkokkiin vaihtoon. Päätös tapahtui ainakin minun osalta hieman erikoisesti. En ollut miettinyt mitään tämän kaltaistakaan, mutta idean tultua ilmoille se alkoi tuntumaan hetki hetkeltä vain paremmalta joten olin mukana. Nikon mielen laadun tuntien oletan että hänellä pyöri vastaavanlaisia ajatuksia päässä. Joten kohtasimme Nikon kanssa KV toimiston edessä, molemmilla hymy korvissa asti. Tällöin paljastui myös että riemukkaaseen seuraamme olisi mahtunut vielä yksi reipas konetekniikan opiskelija, mutta neljättä ei ilmottautunut joten prosessi lähti käyntiin vain meidän kolmen voimin.

 Thaimaaseen lähtö prosessi vaikutti aluksi hyvin yksinkertaiselta, mutta työmäärä papereiden keräämiseen ja tiedon nytämiseen oli hyvin suuri. En muista tarkkoja yksityiskohtia keväältä, mutta täytimme papereita papereiden perään ja keräsimme lausuntoja eri tahoilta (professorilta, yliopistolta ym.). Saatuamme papereita jatkoimme taas prosessia eteenpäin Mobility Onlinessä. Tuskaa ja selvittelyä tenttien oheessa siis erittäin paljon. Tämän jälkeen alkoi pitkä odotuksen aika ja saatuamme tiedon, että Kasetsart University Bangkok on innokas saamaan meidät sinne alkoi meillä jälleen selvittely ja turaaminen. Tällä kertaa oli vuorossa rokotteet, vakuutukset, viisumit ja sokerina pohjalla asunto.

 Rokotukset hoituivat helposti YTHS.n kautta, josta itse valitsin seuraavat: Hepatiitti AB, Japanin aivokalvon tulehdus, kolera ja lavantauti. Malaria rokote otetaan paikanpäälä, koska se on huomattavasti edullisempi ja paljon kehittyneempi. Tarkkaa kokonaishintaa tälle paketille en muista, mutta se maksoi huomattavasti yli 300e yhteensä

 Asuntoa aloimme selvittämään seuraavaksi, sen minkä vappukiireiltä kerkesimme. Tämä muodostui hyvin haastavaksi, sillä yksi kriteeri on internet yhteys asunnossa. Rupesimme selvittämään lisää ja huomasimme kauhuksi, että paikallisen mokkulan avaus maksu on noin 24000bah eli noin 600e. Joka tarkoittaa monen kuun vuokraa tai noin 533,33 olutta, oletukseksi että olut on 45bah. No kuitenkin päädyimme että wlan ja ilmastointi on vaatimukset. Tutkiskeltuamme markkinoita oli tilanne heikko, puolellakaan asuntoja pitkäksiaikaa tarjoavilla yrityksilla ei ollut kunnollisia internet sivuja saati toimivaa email osotetta joten ratkaisuksi koitui, että etsimme asunnon paikanpäältä 18.8. Tästä seikkailusta lisää jatko-osassa...

 Viisumit onnistui yllättävän hyvin, niitä varten tarvittiin vielä koululta yksi dokumentti ja Thaimaan pään hyväksymiskirje (kutsukirje), jolloin haimme vain Thaimaan suurlähetystön internetsivuilta kaavakkeen ja täytimme sen. Viisumi tyyppi on ED ja non-immigrant, hinnaksi tälle lystille koitui 55e ja oma viisumi on voimassa 150päivää alkaen 17.8

 Vakuutus asiat ovat olleet aina mielenkiintoisia, vertailimme goudaa, pohjolaa, tapiolaa, pohjantähteä ym. Kuitenkin ellen väärin ole ymmärtänyt jokainen meistä päätyi Pohjolaan. Itselläni ratkaisun teki se, että omaan Pohjola easyn pohjalla johon oli helppo anoa vain pari lisäkuukautta. Tälle hintaa tuli noin 200e

 Lentoliput hommasimme suoraan Finnairilta opiskelijalippuina ja suorana lentona. Hintaa sillä on hieman enemmän kuin halpalento yhtiöillä, mutta on 30h matkustus aika verrattuna 10 tuntiin melkoisen kohtuuton. Joten hinnaksi näille tuli edestakaisin noin 700e.

 Lisäksi meistä jokainen on pyrkinyt hoitamaan ennen reissua hammas politiikan kuntoon. Itselläni muunmuassa poistetaan pari viisauden hammasta ja Nikolla paikattiin reikä hiton moisellä määrällä jenejä. Karlista en ole varma, koska hän on painanut koko kesän toisaalla töissä ja jotain muutakin...hehheh

 Se virallisuuksista, tänään on 19 päivää lähtöön joista 13 on työpäiviä. Kavereita ja ystäviä olen itse kerennyt näkemään surullisen vähän. Onneksi meillä oli KRK.n kesähalko jossa vieraili paljon mahtavia ihmisiä joiden kanssa pystyi vielä vaihtaa kuulumiset ennen lähtöä. No onhan tässä vielä parin viikonpäästä KUJA approt johon minutkin hyväksyttiin kuokkimaan, niin on vielä tilaisuus kerran nähdä loistavia ihmisiä.   Yleisin kysymys tulee varmaan olemaan, että jännittääkö? Vastaus tähän on hyvin epämääräinen, koska kaikkea on kesän aikana tapahtunut niin erittäin hyvää ja mahtavaa kuin on huonoakin, joten odotan reissua erittäin paljon ja toivon että saataisiin sieltä kaikki kolme lopun elämän kestäviä muistoja erinäkösistä turailuista ja seikkailuista.